Istuskelen rennosti valtavassa pallotuolissa. Tuolissa on pyörät alla ja se liukuu kevyesti pitkin salin kovaa, sileää lattiaa. On menossa jonkinlaiset juhlat, ja paikalla ovat vaimoni sekä työkaverini Henna. (No yllätys.) Henna on tavoistaan poiketen riehakkaalla tuulella, selvästi pienessä hiprakassa, ja tulee luokseni. Olen hieman varautunut ja vaivautunut, koska vaimo katselee vierestä. Hän kyllä tietää.
Henna hyppää muitta mutkitta syliini tuoliin ja kietaisee kädet kaulani ympärille. Hän hymyilee ja supattaa jotain korvaani. Lamaannun noista silmistä. Hän näyttää, tuoksuu ja tuntuu niin hyvältä. Tuoli alkaa liukua kauemmas. Painan sukan lattiaan pitääkseni tuolia paikallaan, mutta yritystä siinä ei juuri ole. Liu'umme tuolissa omaan rauhaamme kauas toisista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Fantasiat ovat usein parempia kuin todellisuus. Vaikka kaikkea on tullut kokeiltua, niin lopulta ne fantasiat ja unet ovat kuitenkin kiihottavampia. Ainoastaan tuntemattomien miesten kanssa olen saavuttanut jotain samaa. Silloin pystyy ehkä antautumaan estottomammin. (PS. Omat tarinani ovat kyllä karua todellisuutta.)
VastaaPoistaSamaa mieltä, tosin minusta toden ja fantasian raja ei ole kovin selvä. Parhaan terän harmaasta todellisuudesta saa fantasian kautta. Kumpa vain uskaltaisi enemmän.
VastaaPoistaMielenkiintoisa tarinoita... hyvin kerrottu... täytyy tulla joskus lukemaan enemmänkin, ajan kanssa :)
VastaaPoistaKiitos, neiti H., tervetuloa uudestaan.
VastaaPoista