Hedelmöitä naaras

Se on jotain alkukantaisempaa kuin halu. Käsky: hedelmöitä naaras.

Tyttö on yksinkertaisessa, valkoisessa trikoomekossa ja erottuu muusta juhlaväestä kuin sokerinpala. Hän on ehkä neljäntoista, lapsi mutta nainen. Mekon helma yltää puoleen reiteen ja miehusta avaa rintojen välin ahnaalle katseelle. Hiukset kauniisti aaltoilevat, pitkät, vaaleat; kauniit silmät ja aistikkaat huulet, meikki lähes sopimattoman vahva.

Tyttö istuu penkillä. Pieneksi hetkeksi hän nostaa toisen jalkansa niin, että mekon helma valahtaa lanteelle ja paljastaa sukkahousujen ja mustien pikkuhousujen verhoaman jalkovälin. Katson varovasti himoni määräämänä. Tunnen itseni irstaaksi, kuitenkin hyvällä tavalla. Kuin jonkin voiman pakottamana pysyttelen näköetäisyydellä. Aurinko ja tuuli hivelevät hänen vartalonsa naisellisia muotoja.

Nuoren naisen vetovoima iskee vyön alle. Siihen ei liity sosiaalista kiinnostusta, halua saada huomiota tai muuta sellaista, se on yksinkertainen vietti. En voi olla ajattelematta, kuinka tarraudun hänen lanteisiinsa ja nostan helmaa, tunkeudun tyttöön takaapäin ja lasken siemeneni hedelmälliseen vakoon.

Kun myöhemmin kohtaan tytön katseen, mietin, mitä hän ajattelee minusta.

...

Silloin tällöin joutuu käsittelemään nuorten ja lasten herättämiä seksuaalisia tunteita. Tunteissa sinänsä ei ole mitään vikaa tai väärää, eivätkä ne minulla kohdistu nuoreen tai lapseen suoraan vaan pikemminkin esimerkiksi "naiseen, joka tuosta tytöstä tulee isona". Silti seuraa aina itsepohdintaa, onko jotain sopivaa edes ajatella.