Haave

Jonakin aamuna voi herätä, kun unessa on käynyt toteen vaaleanpunainen haave. Tyttö, se ihanista ihanin, vaikeista vaikein, vuosikymmenen saavuttamaton unelma, oli odottamatta minun. Hän katsoi minuun ja hymyili. Minä hymyilin. Hän paljasti arasti vaaleat rintansa, ei minun koskettavakseni, vaan että näkisin. Emme kumpikaan uskaltaneet sanoa mitään. Istuimme vain vuoteella, katsoimme toisiamme ja rakastimme hetken.

Sellaisen unen jälkeen tuntuu, että ehkä se sittenkin on mahdollista, ja voi olla yhden päivän onnellinen.