Varjo

Näin unta muutaman vuoden takaisesta heilasta.

Elsi on palaamassa kotiinsa. En ole ollut missään yhteydessä häneen pariin vuoteen, mutta nyt olen täällä odottamassa. Hänen kotitalonsa on keltainen, vanha puutalo kaupungin laitamilla. Talossa asuu hänen perheenjäseniään, joita en oikeastaan tunne. He kuitenkin antavat minun odotella täällä.

Elsin huone on talon kellarissa. Huone on oikeastaan pienehkö, matala parvi, johon kuljetaan kellarin kautta. Parvella on iso, kulunut ja pölyinen patja ja joitakin Elsin vanhoja tavaroita. Olen järjestellyt ja siivoillut parvea hieman. Haluan, että hänen olisi mukava palata. Pelkään hieman, mitä hän ajattelee nähdessään minut. Touhumme päättyi aikanaan, kun hän halusi, että emme olisi enää missään tekemisissä koskaan, ja niin silloin sovimme. Nyt hän ei todellakaan tiedä, että olen odottamassa.

Ystäväni Lauri pölähtää myös paikalle. Mitä hittoa hän täällä tekee? Hän ei tunne Elsiä, mutta en välttämättä haluaisi, että vanha säätömme paljastuisi hänelle. Tuntuu, että huoneessa tuoksuu vieläkin vasta nussitulle. Laitan vielä kengät ojennukseen oven suussa, ja lähdemme ulos. Painan kellarin oven kiinni ja se napsahtaa lukkoon. Ulkona tajuan, että kellarin molemmat avaimet olivat minulla ja ne jäivät sisään Elsin huoneeseen. Epätoivo. Hän on tulossa hetkenä minä hyvänsä, ja onnistuin sössimään koko homman.

Hädissäni alan irrottaa kellarin ikkunaa puitteistaan. En tiedä mahtuuko matalasta ikkunasta edes ryömimään sisään, mutta muutakaan en keksi.