24

Iho huutaa ihoa. Hieman lohdutusta puutteeseen saan lasten lämpimistä iltahalauksista. Samasta asiastahan pohjimmiltaan on kyse. Rrau. Raiskattavaksi alistuvaa naisen nahkaa se ei kuitenkaan korvaa. Kädet haluavat liukua vatsaa pitkin rinnoille, etusormet ja peukalot satuttaa nännejä ja jalat pakottaa reidet levälleen. Enää 24 tuntia. Vielä 24. Rrr. Odottelen tässä luolan suulla.

Juuri nyt pidän tosi paljon siitä millainen olen, miltä näytän ja mitä osaan. Kirpeä syksy on tehnyt hyvää masentavan kevään ja kesän jälkeen. Tuntuu hyvältä olla haluttava, ja on ihanaa kuulla se usein, eri tavoilla, eri ihmisiltä. Miksi silti olen niin turhautunut yksinäisyydestä? Tarvitsisin naisen ystäväksi. Tai silleen. Panisin sitä tietysti salaa joskus.